Oulun kenttäkilpailut 18.-19.7

Meillä oli Pepin kanssa Oulussa kenttäkilpailut 18.-19.7 , mentiin harraste. Saavuttiin kisapaikalle joskus kuuden aikoihin perjantaina. Kävin kysymässä meidän karsinanumeron ja laitettiin poni hetkeksi karsinaan, tai ainakin yritettiin laittaa. Pepin kotitallissa alusina on puru -turvesekoitus, kisapaikan karsinoissa oli pelkästään purua. En tiedä mitä poni pelkäsi mutta se ei tullut karsinaa kahta metriä lähemmäksi, katseli vaan ja pörisi. Autettiin vähän liinoilla ja kun päästiin karsinaan niin Peppi käyttäytyi taas normaalisti, hassu poni. Ihanaa aina käydä kenttäkisoissa kun siellä on niin ystävällistä porukkaa, heti kun meidän karsinanaapuri huomasi että poni ei mene karsinaan niin hän tuli kysymään tarvitaanko apua ja auttamaan. Kiitos! Tämän pienen äksidentin jälkeen kävin näyttämässä rokotustodistukset kansliassa ja hakemassa kilpailunumerot, kävelytin illemalla vielä Peppiä kun kaverini tuli kisapaikalle. Tutustuin vähän paikkoihin, annoin ponille ruuat ja sitten nukkumaan.
 Aamulla meidä koulustartti alkoi jo yhdeksältä. Menin ensimmäisenä ja lähdin verryttelemään joskus puolen aikoihin. Peppi oli verkassa aivan huippuhyvä, olisipa radallakin voinut sanoa samaa. Meidän paketti räjähti heti kun astuttiin kouluaitojen sisälle, Pepistä kaikki oli pelottavaa, kukat, tuomari ja ennenkaikkea aidat. Koko radan Peppi oli aika jännittynyt ja säpsy, saatiinkin koulusta muistaakseni vähän päälle 55%.Kouluun tyytymättömänä ajattelin että estekoe menee kyllä paremmin, vaikka jossain aivolohkossa olin jo luovuttanut.
 Estekoe oli illalla joskus 8 aikoihin, lähdin verkkaan aivan liian ajoissa. Kävelin pitkään ja aloin verryttlemään valmentajan ohjeistuksella. Otettiin pari hyppyä ja kävin kävelemässä radan, radankävelyn jälkeen otin vielä hypyt molempiin suuntiin ja lähdin kisakentälle. Näytin Pepille erikoisesteet ja sain lähtömerkin. Rata oli aivan huippu, saatin nollat. Peppi ei ole oikeasti koskaan tuntunut noin hyvälle ratsastaa, valmentajatkin kehui kuinka siisti rata oli. Nykyään Peppi hyppää paremmin selän läpi ja joskus hypyn jälkeen on sellainen 'vau'-fiilis.

c. Heli Nurminen

Sunnuntain maasto oli vasta iltapäivällä neljältä, maastorata oli aika "vaativa". En kuitenkaan ajatellut sitä mahdottomaksi, lähdin verryttelyn jälkeen avoimin mielin kohti lähtökarsinaa. Maastorata meni hyvin, vedelle tuli vähän hassu tie ja rengas -este ylitettiin ravissa. Päästiin kuitenkin virhepisteittä maastoon ja oli kyllä aivan mahtava tunne. Ponin toiset kenttäkisat ja vaikeasta maastosta virheittä, toisaalta oli hyvä että maastossa esteet oli tapissa ja se oli vaativampi sillä nyt on helpompi siirtyä harrasteesta tuttariin.

maastoradan viimeinen este, c. Heli Nurminen