Oulun kenttäkilpailut 18.-19.7

Meillä oli Pepin kanssa Oulussa kenttäkilpailut 18.-19.7 , mentiin harraste. Saavuttiin kisapaikalle joskus kuuden aikoihin perjantaina. Kävin kysymässä meidän karsinanumeron ja laitettiin poni hetkeksi karsinaan, tai ainakin yritettiin laittaa. Pepin kotitallissa alusina on puru -turvesekoitus, kisapaikan karsinoissa oli pelkästään purua. En tiedä mitä poni pelkäsi mutta se ei tullut karsinaa kahta metriä lähemmäksi, katseli vaan ja pörisi. Autettiin vähän liinoilla ja kun päästiin karsinaan niin Peppi käyttäytyi taas normaalisti, hassu poni. Ihanaa aina käydä kenttäkisoissa kun siellä on niin ystävällistä porukkaa, heti kun meidän karsinanaapuri huomasi että poni ei mene karsinaan niin hän tuli kysymään tarvitaanko apua ja auttamaan. Kiitos! Tämän pienen äksidentin jälkeen kävin näyttämässä rokotustodistukset kansliassa ja hakemassa kilpailunumerot, kävelytin illemalla vielä Peppiä kun kaverini tuli kisapaikalle. Tutustuin vähän paikkoihin, annoin ponille ruuat ja sitten nukkumaan.
 Aamulla meidä koulustartti alkoi jo yhdeksältä. Menin ensimmäisenä ja lähdin verryttelemään joskus puolen aikoihin. Peppi oli verkassa aivan huippuhyvä, olisipa radallakin voinut sanoa samaa. Meidän paketti räjähti heti kun astuttiin kouluaitojen sisälle, Pepistä kaikki oli pelottavaa, kukat, tuomari ja ennenkaikkea aidat. Koko radan Peppi oli aika jännittynyt ja säpsy, saatiinkin koulusta muistaakseni vähän päälle 55%.Kouluun tyytymättömänä ajattelin että estekoe menee kyllä paremmin, vaikka jossain aivolohkossa olin jo luovuttanut.
 Estekoe oli illalla joskus 8 aikoihin, lähdin verkkaan aivan liian ajoissa. Kävelin pitkään ja aloin verryttlemään valmentajan ohjeistuksella. Otettiin pari hyppyä ja kävin kävelemässä radan, radankävelyn jälkeen otin vielä hypyt molempiin suuntiin ja lähdin kisakentälle. Näytin Pepille erikoisesteet ja sain lähtömerkin. Rata oli aivan huippu, saatin nollat. Peppi ei ole oikeasti koskaan tuntunut noin hyvälle ratsastaa, valmentajatkin kehui kuinka siisti rata oli. Nykyään Peppi hyppää paremmin selän läpi ja joskus hypyn jälkeen on sellainen 'vau'-fiilis.

c. Heli Nurminen

Sunnuntain maasto oli vasta iltapäivällä neljältä, maastorata oli aika "vaativa". En kuitenkaan ajatellut sitä mahdottomaksi, lähdin verryttelyn jälkeen avoimin mielin kohti lähtökarsinaa. Maastorata meni hyvin, vedelle tuli vähän hassu tie ja rengas -este ylitettiin ravissa. Päästiin kuitenkin virhepisteittä maastoon ja oli kyllä aivan mahtava tunne. Ponin toiset kenttäkisat ja vaikeasta maastosta virheittä, toisaalta oli hyvä että maastossa esteet oli tapissa ja se oli vaativampi sillä nyt on helpompi siirtyä harrasteesta tuttariin.

maastoradan viimeinen este, c. Heli Nurminen

Valmisteleva estetreeni

Tiistaina eli eilen olimme Pepin kanssa Purolassa estevalmennuksessa, tarkoitus oli katsoa vähän tämänhetkistä tilannetta rataesteillä ja valmistella Peppiä (ja minua) viikonlopun kenttäkisoihin. Eilen kävin kaksi kertaa tallilla, aluksi oli tarkoitus että olisin tallilla puoliltapäivin, iltakuuteen koska kävin 12 jälkeen kuvailemassa tunteja. Pestiin tuntejen jälkeen pari hevosta tämän päivän koulukekkereihin, kaverini mainitsi sanan pitsa ja lähdin niiden mukaan kaupunkiin, ja pitseriaan.. Kun tulin kotiin niin kyyti odotti jo tallille ja vaihdoin ratsastuskamat päälle ja lähdettiin tallille päin, oltiin aika ajoissa liikenteessä kun olin pakannut päivällä kaiken valmiiksi. Kunnostin ponin, laitoin suojat ja nappasin vielä kannukset mukaan kun olen nyt alkanut käyttämään niitä rata- ja maastoesteillä, varmuuden vuoksi. Lähdettiin Purolaan joskus kuuden aikoihin, yleensä lähdetään vasta puolelta. Valitin koko matkan siitä että ollaan tosi ajoissa, saavuttiin Purolaan ja Paavo sanoi että treenit voidaan aloittaa jo puoli seitsemältä. JES!

 Otettiin poni kopista, laitettiin suitset, satula ja otin vielä putsit pois Laitoin itselle ratsastusvarusteet ja hyppäsin selkään. Verryttelin hetken ravissa molempiin suuntiin ja aloin laukata, Peppi oli vähän jännitynyt ja kyyläsi kaikkea mitä ympärillä tapahtuu. Aloin saamaan Peppiin vähän parempaa tuntumaa ja paremmin apuja läpi, kävelin pikkuhetken ja sitten aloiteltiinkin jo. Aluksi mentiin kavaletin korkuisia esteitä niin että este oli tavallaan lävistäjällä ja ennen- ja jälkeen estettä piti tehdä oikein pullea kaarre ja ratsastaa hevonen sisäpohkeen ympärille, suoristaa esteelle ja sama uudestaan. Mentiin tehtäävää kahdesti molempiin suuntiin ja alettiin menemään linjoja.. Kentällä oli aika paljon erikoisesteitä eikä Peppi edes katsonut niitä. Kehitystä on siis tapahtunut koska keväällä kentällä oleva samainen tähtiportti piti hypätä kauhealla loikalla, tai sitten ei hypätty ollenkaan. Aloitettiin tehtävä pysty-pysty linjalla ja siitä jatkettiin ristikko-okseri - tasaokseri linjalle , tähän väliin piti ratsastaa 6 askelta. Jos tehtävä meni huonosti, heti perään sama uudestaan. Menimme tehtävän kahdesti koska aluksi en saanut ratsastettua väleihin oikeita askelmääriä. Tämän jälkeen menimme kaksi erilaista n. 70-80cm rataa ja lopuksi minä menin vielä radanpätkän 80-100cm korkuisena. Pienemmät radat sain videolle, linkaan videon alas.




  Valmennus meni kaikinpuolin hyvin, sain hyvin säädeltyä laukan tempoa ja pidettyä laukan aktiiisena. Peppi suoritti tehtävät hyvin ja treeni oli aika kevyt. Peppi pääsi valmennuksen jälkeen pesulle ja siitä laitumelle. Tänään meillä on kotitallilla koulukilpailut jossa startataan Pepin kanssa ensimmäinen heA ja startataan seuranmestaruutta heB, saatiinkin järjästettyä ihan isot kilpailut!

Siitä tuli minun

Peppi tuli minulle ylläpitoon virallisesti 9.3 alkaen ja omaksi 5.7 alkaen. Peppi siis kerkesi olla minulla vähän vajaan 4 kuukatta ylläpidossa/ koeajalla ja sitten siitä tuli minun ikioma. Tiistai-iltana mentiin tallille ratsastamaan ponit ja kirjoittamaan Pepin kauppakirjat, oli jo aikakin sillä viimeksi olen ollut hevosenomistaja reilut puoli vuotta sitten. Kun Peppi tuli minulle en uskonut että siitä tulee mitään kummempaa, ponilla oli paljon kapasiteettiä isoille radooille ja myös liikettä koulupuolelle. Ajattelin vain että se on projeti sille ajalle kun etsin itselleni ponia. Peppi oli myynnissä koko sen ajan kun se oli minulla ja jossain vaiheessa takaraivossa alkoi elää ajatus että poni voisi olla minun. Välillä tuli huonompia jaksoja (niinkuin yleensäkkin tässä lajissa) ja silloin hautasin tämän ajatuksen mutta aina kun jokin onnistui ja huomasin että meille on tullut luottamussuhde tajusin että olen kiintynyt siihen liikaa luopuakseni siitä.. En tiedä teinkö oikein kun ostin sen mutta luulempa, poni on kuitenkin vielä nuori ja minulla on vielä tämä ja kaksi ponivuotta jäljellä. Siinä ajassa Pepistä voi kasvaa hieno poni ja kun ponivuoteni loppuvat voin myydä sen jollekkin ja niillä rahoilla ostaa hevosen. Jos pystyn edes luopumaan siitä heh. Katselin eilen illalla viedeoita siitä kun Peppi tuli minulle ja siitä minkälainen se nyt on, ei se ainakaan enää niin lihava ole.. Ja koulussa Peppi on paljon tasaisempi ja esteillä katsoo hieman enemmän minne kinttunsa tunkee. Tänä aamuna väsäsin vielä videon meistä ja kyllä siitäkin saattaa huomata pientä kehitystä, videon näet postauksen lopusta.