Nyt asiat ovat loksahdelleet paikoilleen ja Tupla pääse uuteen kotiin. Minullekkin löytyi pikkuponi ,jonka nimi on Daisy. Kaikki varmaan tietää kuinka surullista on luopua omasta rakkaastaan.Tupla on opettanut minulle paljon näiden kahden vuoden aikana. Ollaan koettu niin hyviä kuin huonojakin hetkiä ,mutta aina niistä on selvitty. Meidän välille on kehittyny vahva luottamusside,Onnekseni he lupasivat minulle ,että saan käydä ratsastelemassa tai ainakin katsomassa Tuplaa uudessa kodissa.
Vaikka Tupla onkin jääräpäinen
Viime kuu oli oikein mahtava ,koska tuntui että Tupla ymmärsi että viimeiset yhdessä ovat vähissä.Tupla toimi kuin unelma ja välillä tuntui siltä että en raaski luopua siitä....Näin kuitenkin kävi. Tämä kuukausi on mennyt niin ja näin ,harmillisesti Tupla on jäänyt vähemmälle liikutukselle Daisyn saapumisen jälkeen. Mietin kuukauden laitanko Tuplan myyntiin vai en ,pelkäsin että en kestäisi sitä ikävää. Minulla on paljon ystäviä ,jotka tukee ja autaa heille voi kertoa kaiken.
On vaikea kuvitella ,että kohta Tuplasta muistuttaa vaan trailerin takavalot. Huomenna minulla alkaa leiri ja ajattelin että kirjoittaisin "jäähyväispostauksen" ennen leiriä.
Tupla lähtee kesken leirin ,joka on aika haikeaa. Talvileirin menen siis Daisylla.
Blogissa alkaa mahdollisesti neljän päivän tauko ,riippuen siitä saanko ottaa läppärin mukaan leirille ja onko aikaa kirjoittaa. Tänään hepat olivat supereita ja Daisyn kanssa teimme jo laukanvaihdon alkeita.
Tämä on mielestäni parhain kuva mitä meistä on ikinä otettu ,kuva on kesäleiriltä (: (c)Salla-Mari